Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",
niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa,
sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla
vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on
tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette
tuon päivän lähestyvän.
Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan,
joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren,
jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa". Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien
katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi
samalla tavalla.
Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne
omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka
pysyy.
 |
| kuva netistä |
Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen". Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.
(Hepr. 10: 19-39)
Meistä jokainen tosiaan tarvii kestävyyttä! Ja se kestävyys ei tule meistä itsestämme. Kaikki on kiinni Hänestä joka meitä vahvistaa. Haluan tällä tekstillä kehoittaa, lohduttaa ja rohkaista. Meidän täytyy pysyä kiinni siinä toivossa ja totuudessa, mikä meillä on. On tärkeää ymmärtää synnin vakavuus ja se että "jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä". Se on aika kova sana! Meidän täytyy hylätä synti ja muistaa valvoa.
Ollaan rohkeita. Meillä on todellakin tie auki Isän luokse. Jeesus on täyttänyt kaiken. Ollaan varmoja siinä, mitä meillä on! Meidän tulee myös valvoa toistemme puolesta rohkaisten ja kehoittaen. Kaikkien vaikeuksienkin keskellä voidaan saada lohdutusta siitä, että meillä jotain mikä pysyy. Että tosiaan vaikka kaikki muu katoaisi ympäriltä niin meille silti jää kaikki!
Mutta mikä parasta, meidän uskomme päämäärä on sielujen pelastus, halleluja! Toivomme ei liity vain tähän aikaan ja niihin siunauksiin mitä täällä saadaan! Me saahaan nähä jokaisessa päivässä se kuinka Jumala toimii meidän elämässä ja voidaan levätä Hänessä. Silti, samaan aikaan tiedostamme sen, että olemme matkalla Isän luokse. Se on se meidän palkkamme johon tarvitsemme kestävyyttä. Joka päivä.
