Millon oven voi avata?

Pari päivää sitten makoilimme ystäväni sängyllä ja selailimme tv7:n arkistosta Kosketus-ohjelman jaksoja, joissa ihmiset kertoivat siitä, kuinka olivat tulleet uskoon ja mikä siihen oli vaikuttanut. "Viina, vankila, huumeet, masennus..", ystäväni sanoi selaillessaan. Yllättävän monen kohdalla uskoon tulon taustalla oli jokin kriisi. Vaatiiko uskoon tulo pohjalla käymisen?


Muistan ajatelleeni, että juuri ne jotka on rypineet jossakin ojan pohjalla elämässään, ovat valtava todistus Jumalan voimasta. Eikö meistä jokainen ole ihmeellinen todistus Jumalasta? Monesti korostetaan sitä, kuinka joku on päässyt eroon huumeista tai parantunut jostain. Ei ihmekkään, jos ne ns. "tavalliset" tapaukset jää vähemmälle huomiolle.


Mutta voiko olla, että korostamalla näitä todella voimakkaita uskoon tuloja ja jättämälle ne vähemmän erikoiset taustalle, tulee ihmisille yksipuolinen kuva pelastumisesta. Jopa sellainen, että onko niitä ees olemassa jotka tulee uskoon ihan tasapainosesta elämästä. Jääkö joillekin se mielikuva, että Jeesus etsii vaan niitä, jotka ovat vetämässä itseään narun jatkoksi ja hän kävelee hyvinvoivan ihmisen ohitse?


"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla." Room. 3:23


Pelastus ei ole lähtöisin meistä. Jokainen on syntinen ja tarvitsee pelastusta. Kukaan ei pääse taivaaseen ilman sydämen uskoa Jeesukseen Kristukseen. Mikään näistä asioista ei vie ihmistä taivaaseen; hyvin eletty elämä, lapsena saatu kaste, kirkkoon kuuluminen, se et rukoilee tai lukee Raamattua tai se et "uskoo jumalaan". Jeesus sanoo, että hän on ainoa tie Isän luo. Kun oon jutellu ihmisten kanssa niin monet ihmiset eivät edes ole miettineet, että onko ikuista elämää olemassa ja jos on, niin missä he sen viettävät. Mun mielestä tämä on niin tärkeä kysymys, että se kannattaa kohdata mahdollisimman pian, jos ei vielä ole varma siitä, että on menossa taivaaseen. Oikeesti. Tää elämä on niin lyhyt verrattuna ikuisuuteen.


Ehkä yleisin harhaluulo on se, että jos ja kun jumala on olemassa, niin jumala armahtaa mua viimesenä päivänä, koska oon elänyt ihan hyvän elämän, en oo tehnyt mitään suurempia syntejä ja vaan kovat rikolliset jää taivaan porttien ulkopuolelle. Älä usko valheeseen! Hyvä elämä ei riitä! Mikään mitä sä itse teet ei riitä! Koska. Jumala on Pyhä. Sinä olet syntinen. Jumala on oikeudenmukainen. Synnistä seuraa rangaistus. Sen rangaistuksen pystyi maksamaan vain Jumalan Poika, synnittömän elämän elänyt Jeesus Kristus. Jumala kärsi sen, mikä kuului meille. Armossaan.


Puhuin tänään puhelimessa erään toisen ystäväni kanssa, joka oli lukenut hänelle antamani Yksi ainoa elämä-kirjan ja hän oli hyvin kiivastunut siitä, miten rankka se kirja oli ollut. Mä sitten sanoin, että Jeesuksen opetuslapsetkin sanoivat Jeesukselle kuunneltuaan häntä, että: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?" (Joh. 6:60). Sitten ystäväni jatkoi, että hän oli kuunnellut saarnaa, jossa oli puhuttu samasta aiheesta, kuin mistä juuri sanoin. Tuohtuneena hän lisäsi: "Sen kirjan ja saarnan mukaan ei kenellekään oo mahdollisuuksia päästä taivaaseen. Ihan sama elääkö hyvän elämän vai ei, niin ei mitään vaikutusta." Kuuntelin noita viisaita sanoja ja totesin vain: "Juuri tuo sun pitääkin sisäistää."


Pelastus ei tosiaan ole mitenkään kytköksissä elämäntilanteeseen, siihen miten hyvin elää tai onnellisuuden määrään. Usein ihminen kokee olevansa tyhjä, "jotain puuttuu" ja sitten uskoontulon jälkeen tuo tyhjyys täyttyi. Mutta näin ei todellakaan aina ole. Ihminen voi olla todella onnellinen eikä koe että jotain puuttuu, vaikka ei olisikaan pelastunut. Monesti hyvä olo, henkinen tasapaino, hyvät ihmissuhteet, maallinen omaisuus ja sen mukana tuoma turvallisuuden tunne saavat ihmisen kuvittelemaan etteivät tarvitse Jumalaa. Mutta vaikka joku olisi onnellinen, täynnä unelmia ja toivoa ja olisi saanut kaiken mitä haluaa ja omistaisi ns. elämän, niin Jeesus ei kävele ohitse vaan sanoo:


"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm. 3:20



Jeesus seisoo meidän jokaisen sydämen ovella ja kolkuttaa. Olosuhteilla ei ole tämän kanssa yhtään mitään tekemistä. Me saamme olla onnellisia ja elää ilman Jeesusta - se on meidän oma päätöksemme. Oikeasti! Mutta me voimme myös avata oven ja kokea uudestisyntymisen ihmeen, saada kaikki synnit anteeksi ja pelastua. Jokaisesta voi tulla Jumalan lapsi. Jos haluat, niin avaa ovi seikkailuun maailman kaikkeuden Luojan kanssa.


Isä. Haluan tunnustaa sen, että olen syntinen ja tarvitsen pelastusta. Uskon siihen, että sinä Jeesus, kuolit puolestani Golgatalla. Tule minun sydämeeni ja anna kaikki syntini anteeksi. Tässä on elämäni, annan sen sinulle.
Kiitos että kuulet tämän rukoukseni. Amen.