Velvollisuus vai etuoikeus?

Toivon ettei kukaan teistä blogini lukijoista ole koskaan joutunut elämään äärimmäisessä köyhyydessä. Itse en voi edes kuvitella miltä se tuntuu, kun on oikeasti vähällä kuolla nälkään ja elää koko ajan kokonaisvaltaisessa puutteessa (ei terveyden hoitoa, erittäin vähän ruokaa/vettä/vaatetta, huono asunto, jos ollenkaan). Valitettavasti kuitenkin maailmassa moni ihminen tietää, miltä se tuntuu.

Mun silmät avautu taas uudestaan näille asioille, kun katsoin ohjelmaa jossa mainittiin siitä, kuinka jo muutaman maailman rikkaimman ihmisen omaisuudella tehtäisiin ihan mielettömän suuria asioita, joiden mukana mm. poistettaisiin nälän hätä pitkäksi aikaa. Toisten kurjuus on todellakin meidän käsissämme, vaikka emme olisikaan miljardöörejä. Me voimme tehdä jotain muutakin kuin voivotella.

Meistä jokainen on nähnyt kuvan afrikkalaisesta lapsesta, jolla on nälkä. Moni meistä on nähnyt dokumentin tai videon nälkää näkevistä ihmisistä. Jotkut meistä ovat katsoneet nälkiintyvää ihmistä silmiin.

Me tiedämme, että maailmassa kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin kuin meillä. Tiedämme että pieniä lapsia kuolee nälkään. Tiedostamme myös sen, että monilla meistä on jonkinlaisia resursseja auttaa.

Tiedän, että Suomessakin moni kärsii köyhyydestä. Suomi on täynnä autettavia. Mutta nyt haluan kiinnittää katseen niihin ihmisiin, joilla ei ole mitään. Jotka kirjaimellisesti kuolevat ravinnon puutteeseen. Useat suomalaiset ovat heihin verrattuna ihan älyttömän rikkaita. Kuulumme niihin ihmisiin, joilla on elämässä monet puitteet kunnossa.

"Tottakai lahjottaisin rahaa, jos olisin Bill Gates..", ajattelee moni. Itsekin tähän syyllistyneenä. Monesti sitä tuntee sen oman lahjotusmääränsä niin pienenä ja vaatimattomana, että sitten kokee, että ähh, parempi jättää antamatta. Onhan se 20e varmasti pieni summa kun vertaa sitä sellaisen ihmisen lahjoitukseen, jonka omaisuus on 53 miljardia. Mutta miksi verrata? Jo muutamalla eurolla voi pelastaa toisen hengen!

Auttaminen on auttamista myös ilman suuria summia. Auttaminen on omasta antamista, vaikka se olisikin ihan vähän. Älä takerru siihen, ettet voi pelastaa koko maailmaa. Älä ajattele, ettei sun muutamalla eurolla saa ku muutaman säkin riisiä. Älä vähättele sitä, miten paljon voit auttaa. Älä mieti, turhaudu ja ahdistu, vaan toimi. AUTA. Sillä mitä sinulla on.

Onko auttaminen velvollisuus? Vai voisiko se olla etuoikeus ja kunnia asia?

"800 miljoonaa ihmistä kärsii jatkuvasta nälästä. Noin miljardilla ihmisellä ei ole saatavillaan juomakelpoista vettä, ja noin 2,5 miljardia ihmisistä elää ilman kunnollista saniteettihuoltoa, eli vailla vessaa ja viemäröintiä." - Wikipedia

 "Kaikkiaan köyhyyden vuoksi – sairauksiin ja nälkään – kuolee YK:n mukaan vuosittain miljoonia ihmisiä." -Wikipedia

Mikä kohtalo noilla kuvien lapsilla on tai oli? 

Mun mielestä jokainen ihminen, joilla on sellainen taloudellinen tilanne, että voi auttaa toisia on todella siunattu. Se, että on mahdollisuus antaa on siunaus. :)

Voit ostaa" toisenlaisen lahjan", eli vaikka kanoja tai puhdasta vettä niille joilla sitä ei ole! Voit ottaa kummilapsen. Voit tehdä kertalahjoituksen. Tutustu eri vaihtoehtoihin. Kun lahjoitat rahaa, niin pyydä aina Jumalaa siunaamaan se. Pienestäkin pennosesta voi kasvaa Jumalan käsissä suurta.

Pyydän sua, mieti nyt ihan pieni hetki. Älä mieti huomenna tai myöhemmin. Älä kiirehdi, vaan mieti tosissaan. Voisitko sinä auttaa tänään? Nyt?



Avustusjärjestöjen nettisivuja:

Punainen Risti
 
Toisenlainen lahja (Kirkon ulkomaanapu)

Unicef

Worldvision

Fida

Kiva-lainaaminen


--------------------------------


Äärimmäinen köyhyys on armotonta ja julmaa. 


--------------------------------