Parisuhdepeliä

Onko pettäminen ok, jos siinä ei satuteta ketään? (kuva netistä)

Vähän Jumalan Sanaa tähän alkuun :


"Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan."
1. Kor 6:18

"Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne - niinkuin pyhien sopii."
Efe. 5:3


Kun kaksi viikkoa sitten törmäsin lehtijuttuun, jossa kerrottiin Suomeen rantautuneesta uudesta deittisivustosta, olin ihan puulla päähän lyöty! Deittisivustothan yleensä edistävät rakkautta ja sitä että ihmiset löytäisivät itselleen kumppanin, mutta tämän palvelun tarkoitus oli jotakin ihan muuta. Siellä voi parisuhteessa/avioliitossa oleva etsiä itselleen salarakasta. Uskomatonta! Tähänkö on todella tultu? Deittisivu varatuille? Katsokaa sivut itse, jos ette usko http://fi.victoriamilan.com/

Sivujen mukaan sivustoon liittyminen tuo jännitystä, uudenlaista intohimoa ja lupaa mm. että alkaisit elää uudestaan. Missä on totuus?

Jokainen varmasti ymmärtää, että pettäminen on kaikkea muuta kuin tuota. Se voi toki olla pettäjälle kaikkea mahtavaa ja vaikka omien unelmien toteutuminen, mutta suhteessa on aina kaksi osapuolta ja petetylle se voi olla elämän murskautuminen. Mikä on toisen ihmisen tuhoamiselle tarpeeksi hyvä perustelu? Se että itse kokee oman liittonsa tylsäksi ja riittämättömäksi? Se että elää vaan kerran ja haluaa elää sen täysillä?

Huolestuttavinta ei ole se että tuollainen deittisivusto on olemassa vaan se, että sillä on jäseniä pohjoismaissa yli 800 000! Kamalaa! Herää väkisin mieleen monia kysymyksiä.. Onko enää normaalia olla sitoutuneena yhteen ihmiseen?!



Parisuhteen säännöt hukassa


Katsellessaan erotilastoja, ihmisiä ympärillään, tuntuu että ihmiset eivät todellakaan edes aio olla uskollisia. Tämä ei tietystikään koske kaikkia, mutta liian suurta joukkoa. Naimisiin mennessään jotkut ihmiset ajattelevat alttarilla, että ainahan sitä voi erota. Jätetään siis se takaovi raolleen, että on pakenemismahdollisuus. Tuntuu karulta ja lohduttomalta, jos ihminen sitoutuu, mutta silti ei anna ihan kaikkeaan vaan pitää mielessään takaoven ja tiedostaa sen olemassa olon! Uskon että eroja olisi paljon vähemmän jos ihmiset eivät pitäisi eroa vaihtoehtona, vaan ymmärtäisivät todellakin tehneensä lupauksen ja olevansa liitossa eli siis samassa veneessä keskellä merta, ilman pelastusliivejä ja josta on 200 kilometriä lähimpään rantaan. Uimismahdollisuutta ei ole, vaan on se toinen jonka kanssa kököttää siinä veneessä, oli sää mikä tahansa.

Parisuhde on nimensä mukaan parisuhde. Siihen ei kuulu toisia osapuolia. Ei vaikka toinen ei siitä tietäisikään.


Tahdon asia


Yhtä tärkeää kuin sääntöjen muistaminen ja erovaihtoehdon unohtaminen on se, että muistamme mistä avioliitossa on kyse. Siinä on kyse tahdosta. "Tahdotko sinä ottaa tämän Katrin aviovaimoksesi ja..." Tahto. Mitä se on? Se on sitoutumista toiseen. Tahtomista on olla toisen kanssa, vaikka toinen oksettaisi, ette rakastaisi enää toisianne, menisi 5 vuotta pelkkää alamäkeä, toinen tekisi ison virheen tai toinen tahtoisi erota. Tahto on suurempaa kuin tunteet. Vaikka tuntuisi kuinka pahalta, niin muista että olet tahtonut rakastaa!

Tässä vaiheessa tulee erottaa avoliitto avioliitosta. On ihan eri asia olla Jumalan kasvojen ja lähimmäisten edessä sitoutunut toiseen, kuin vain asua yhdessä ja vaikka olla kihloissa. Voin kirjoittaa tästä asiasta ihan omalla kokemuksellani! Juuri se loppuelämän sitoutuminen tehdään sillon, kun ilmaistaan se oma tahto todistajien kuullen. Mä oon ite kuullut monelta avioliitossa olevalta, että ilman juurikin tuota liiton virallisuutta, avioliittoa, olisi ero tullut niiden vastoinkäymisten aikana, koska se olisi ollut niin helppoa, mutta avioliitto on pysynyt kasassa, juuri tuon lupauksen voimasta, sitoutumisesta.

Luulen että monet ajattelevat, että eroamiseen löytyy hyväksyttäviä syitä, esim. jos toinen pettää. Mitkä on ne keinot eteenpäin jos avioliittoa kohtaa kriisit? Mitä ne vastoinkäymiset voikaan pitää sisällään? Oliko se alttarilla tehty lupaus: ".. ja rakastaa häntä myötä -ja vastoinkäymisissä paitsi silloin kun et voi antaa anteeksi?" Vai tarkoittaisiko se sittenkin yksinkertaisesti, että hautaan asti, vaikka mikä olis, vaikka läpi harmaan kiven?!

"Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja kiusaten häntä he kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hyljätä vaimonsa.

Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?"

He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä vaimon".

Niin Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen.

Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.

Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.

Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.

Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Ja heidän mentyään huoneeseen opetuslapset taas kysyivät häneltä tätä asiaa.

Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.

Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."

Mark. 10:2-12



Minä, sinä ja Hän?


Jos Jumala kerran on yhdistänyt avioliitossa olevat ihmiset, niin mikä rooli Jumalalla on sitten arkielämässä häiden jälkeen? Jääkö Jumala vihkiraamatun lailla hyllylle pölyttymään?

Mä voin luvata, että Jumalalle tilan ja ajan antaminen avioliitossa antaa enemmän kuin ottaa. Yhdessä Raamatun tutkiminen, rukoileminen ja esim. seurakunnassa käynti on todella rakentavaa ja yhdistävää. On niin suurta saada jakaa elämänsä toisen kanssa, kun on puoliso, mutta vielä suurempaa on saada jakaa se kaikki yhteinen, Jumalan kanssa. Hyvät ja huonot päivät ja varsinkin ne asiat, joihin ei kaksintaan saada ratkaisua eikä omat voimat riitä. On turvallista olla koko ajan jonkun muun kuin itsemme varassa. Kristuskalliota en vaihtaisi mihinkään! Jeesus yhdistää meitä ihmisiä aivan ihanalla tavalla, enemmän kuin mikään muu.

Pystyykö edes Jumala rakentamaan tästä uutta?

Uusi rakkaus


Entä sitten kun tuntuu, että peli on jo menetetty ja tekisi mieli laittaa eropaperit menemään tai kirjautua sinne Viktoria Milaniin? Sillon kun kaikki on pirstaleina ja akuutti kriisi päällä on varmasti hankalaa nähdä liitolle mitään tulevaisuutta.. Mä uskon että sellaisessa tilanteessa tarvitaan anteeksi antamista, muita ihmisiä ja varmasti myös jotain auttavaa tahoa. Mm. seurakunnat järjestävät avioliittoleirejä yms.

Yhtä tärkeää kuin anteeksi antaminen on anteeksi pyytäminen! Se kannattaa aina. Sillä tavalla voi puhdistaa ilmaa ja ansaita toisen luottamusta takaisin jos se on menetetty. Se vaatii meiltä nöyryyttä, mutta se osoittaa että me tahdomme asioiden muuttuvan ja haluamme tunnustaa oman vajavaisuutemme ja rikkomuksemme toisiamme kohtaan.

Vaikka se jollekin saattaa kuullostaa hölmöltä, niin rukouksessa on voima, myös tässä suhteessa. Kun Jumala saa ottaa ohjat meidän parisuhteissamme ja avioliitoissamme niin asiat menevät aina parempaan suuntaan. Hän on voimallinen tekemään ihmeitä, vaikka me oltais kuinka pilattu kaikki asiat. Hän haluaa antaa anteeksi ja opettaa myös meitä siinä!


"Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan."
Jes. 43:19



Miksi avioliitto? Miksi uskollisuus?



Mä itse en varmastikkaan ole mikään avioliiton mestari, enkä edes asiantuntija. Tän tekstin tarkoitus ei ole olla täydellinen tai huomioida kaikkia pointteja mitä avioliittoon tai Jumalan tahtoon siinä asiassa liittyy, vaan oikeastaan tämä on vain mun pohdintaa aiheesta sillä tietämyksellä ja ymmärryksellä mitä mulla tällä hetkellä on.

Sillon kun sanoin "tahdon" pari vuotta sitten, en tiennyt tahtomisesta niin paljoa kuin nyt. Jo lyhyt aika avioliitossa on ollut todella antoisaa ja kasvattavaa ja haluan haastaa siihen jokaista esim. avoliiton sijasta. Me kerettiin asua yhdessä melkein vuosi ennen avioliittoa ja voin sanoa että siinä on todellakin eroa, ainakin omalla kohdallani. Avoliitosta (vaikka olimmekin kihloissa) puuttuu sitoutuminen ja uskon sitoutumisen olevan Jumalan tahdon mukaista. En voisi suositella avoliittoa kenellekkään. Avioliittoon liittyy aina Jumalan siunaus ja se on esikuva Kristuksesta ja seurakunnasta.


"Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä."

Efe. 5:32-33

"Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne"

Room. 12:10


Uskollisuus on mun mielestä elinehto terveelle parisuhteelle! Luottamus on avioliiton peruspilari ja jos sen haluaa särkeä niin uskottomuus on varmasti parhaimpia keinoja siihen. Meidän pitäisi pyrkiä kunnioittamaan toinen toisiamme ja kilpailla siinä, joten siihen ei varmasti kuuluu uskottomuus millään tavalla.

Yksinkertaisesti sanottuna avioliitto on paras tapa ihmissuhteissa kokea turvallisuutta, rakkautta ja onnea. Se kun sitoutuu yhteen ihmiseen ilman takaovea, pakokeinoa, on rikasta. Voisin päättää tämän tekstin erään saarnamiehen sanoihin: "Kohdista kaikki intohimosi aviopuolisoosi ja kohtele häntä niinkuin hän olisi maailman ihanin ihminen. Niinkuin hän onkin."