Av(i)oliitto

(kuva netistä)

"Sinulla on hyvin mustavalkoinen kuva liittyen avioliittoon ja avoliittoon. Miksi avoliitossa ei voitaisi olla jo hyvin sitoutuneita toisiinsa? Yleensähän tämä tilanne suurimmalla osalla johtaa vielä avioliiton solmimiseenkin. Minusta siinä vaiheessa ollaan jo hyvin sitoutuneita, vaikkei naimisissa vielä oltaisikaan. Mikset suosittele avoliittoa kellekään? Siksi, että ns. susiparina eläminen on "väärin"?

Saako väkivaltaisesta ja itselle vaarallisesta puolisosta erota, jos itse Jumalakaan ei tätä henkilöä paranna? Mitä ajattelet tällaisista tilanteista? Joskushan toisen ihmiset oikeat kasvot näkyvät vasta lopulta.

Mitä mieltä olet esimerkiksi Parviaisista, jotka menivät naimisiin julkisuuden vuoksi? He eivät vaikuta kovinkaan sitoutuneilta toisiinsa.

Parisuhteen elinehto tosiaankin on uskollisuus, siinä olet aivan oikeassa."
-Anonyymi



Sain edelliseen tekstiini kommentin anonyymiltä ja vastasin siihen, eikä se mahtunut kommenttiosioon, joten päätin tehdä siitä postauksen. Kyseessä on siis avoliiton ja avioliiton ero yms.

Pakko sanoa, etten oo varmasti asiantuntija vastaamaan tähän aiheeseen, mutta yritän parhaani. Keskustelin tästä aiheesta myös juuri kaverin kanssa, kiitos hänelle paremmasta tietämyksestään monissa asioissa, jolla nyt voin toivottavasti vastata edes jotenkin sun kysymyksiisi! :) Oon pahoillani, että sulle jäi mun tekstistä sellanen kuva että ajattelen asioista mustavalkosesti, mutta koitan elää Raamattua todeksi, koska uskon sen olevan Jumalan Sanaa.

Tää teksti on siis syntynyt omien pohdiskelujen, kaverin kanssa juttelun ja oman tän hetkisen ymmärryksen perusteella. Tämä on siis vajavaista, eikä tarkoituksena ole saada tähän koko totuutta.


Avoliiton ja avioliiton erohan on nimenomaan sen virallisuudessa. Jumala on asettanut avioliiton kuvaamaan omaa luonnettaan ja liitto on aina Raamatussa "virallisesti solmittu", eli todistajien läsnäollessa. Tämä on sellainen laajempi teologinen totuus, johon ei valitettavasti löydy yhtä selittävää Raamatun kohtaa. Eli siis Raamatun mukaan liitoksi ei voi laskea kahden ihmisen keskenään tekemää sopimusta sitoutua toisiinsa, vaan siihen tarvitaan se, että sen solmiminen tehdään kaikkien nähtävillä ja siinä on todistajia (lainkin mukaan vähintään kaksi). Tälläinen on siis LIITTO. Avopari voi siis olla toisiinsa paremminkin sitoutunut kuin aviopari, eikä se avio-sana tee liitosta jotenkin autuasta extra i:n takia, mutta en pyrkinytkään mittamaan sitoutumisen määrää, vaan siitä onko kyseessä liitto sanan teologisessa mielessä ja Jumalan silmissä vai ei.

Kysyit että miksi en suosittele avoliittoa ja vastaus on se, että itse koen sen olevan ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Täysin toinen asia taas on se, että jos ei pidä Raamattua Jumalan sanana ja silloin meillä onkin todennäköisesti erilaisia mielipiteitä ihan elämän katsomuksen vuoksi. Silloin voisin sanoa, että se asia miksi kehottaisin ihmistä, joka ei pidä Raamattua Jumalan Sanana, olemaan avioliitossa avoliiton sijasta on se virallinen sitoutuminen toiseen ja se oman tahdon ilmaiseminen ystävien ja sukulaisten edessä. Se on yleensä merkki siitä että ollaan tosissaan päätetty tahtoa sen sijaan että esim. vain kokeiltas asua yhdessä tai motiivi yhteiselämään olisi jokin muu, ku se että myötä -ja vastoinkäymisissä. Ja se et suosittelisin kumpuaa siitä omasta kokemuksesta, että avioliitto on liitto, avoliitto ei sitä ollut.

En siis väitä etteikö avoliitossa olevat olisi toisiinsa sitoutuneita. Niinku sanoin, olen itse elänyt avoliitossa mieheni kanssa ennen avioliittoa ja olimme toisiimme sitoutuneina jo silloin. Mä vaan ite koin sen olevan väärin ja me molemmat koettiin, että Jumalan tahto olisi että me mentäisiin naimisiin. Tämä on siis minun kokemus asiasta ja jokainen vieköön sen oman parisuhteensa Jumalan kasvojen eteen, niin Jumala varmasti vastaa, että onko se hänen mielensä mukainen, kun me sitä häneltä pyydämme. :) Ja se, että en suosittele jotakin ihmistä elämään avoliitossa, niin se ei tarkoita etten hyväksyisi ihmisiä, jotka niin tekevät. Sama juttu missä tahansa asiassa, vaikka joku polttaa tupakkaa, niin en missään nimessä ajattele sitä ihmistä mitenkään eri tavalla tai huonompana, kuin vaikka jotakuta joka ei polta, mutta en silti voi hänelle tupakointia suositella, ymmärrät varmaan.

Parviaisten avioliittoa en ole seurannut, mutta mainitsit sen olevan julkisuustemppu, niin en kai voi tuohon muuta sanoa kuin että se on surullista, että ihmiset tekevät mitä vaan julkisuuden vuoksi. Onhan meitä moneen junaan, syynä avioon menoon voi olla raha, maine, julkisuus tai mikä vaan väärä motiivi ja sen takia sanoinkin jo aikaisemmin, että avioliitto ei tee liitosta autuasta, ainoastaan se virallisesti Jumalan kasvojen edessä ja todistajien läsnä ollessa esitetty tahto, jos se on vilpitön. Väärä motiivi tekee mistä tahansa itsessään hyvästä asiasta likaisen esim. jos lahjoitamme rahaa, vain korottaaksemme itseämme, tai autamme ystävää jolla on paha olo, vain tuntiaksemme olevamme ylämpänä.

Kysyit myös siitä että saako väkivaltaisesta puolisosta erota. Raamatusta löytyy tälläinen ohje:




"Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen."

Matt. 19:10


Jumalan tahto on että avioliitto pysyisi koossa. Sanan mukaan aviorikoksen tekee se, joka hylkää vaimonsa muun kuin haureuden vuoksi. Mutta myös jos toinen ei ole uskossa ja ei pysty enää toisen tultua uskoon elämään tämän on kanssa, on se uskosta osaton Raamatun mukaan silloin vapaa lähtemään, jolloin myös tämä uskossa oleva vapautuu liitosta.


"Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut."
1 Kor. 7:15 


Seuraava kohta antaa ohjeet tilanteeseen jos avioero nyt kuitenkin on tullut, niin tulee pysyä naimattomana:


"Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa."


1 Kor. 7:10-11


Tässäkin kysymyksessä luottaisin siihen, että Pyhä Henki näyttää meille jokaiselle sen mikä on oikein, jos kysymme sitä. Jumala näkee kyllä jos tilanne on ihan toivoton, eli jos toinen vaan jatkaa tuhoisaa käytöstään, ja silloin meidän täytyy vaan puhua siitä Jumalalle, ja pyytää häneltä neuvoa juuri siihen omaan ainutkertaiseen tilanteeseen. Avioliitossa, jossa on kriisi kannattaa siis tukeutua Jumalaan, eikä muiden mielipiteisiin ja antaa Jumalan ottaa ohjat käsiinsä. Hän voi tehdä ihmeitä ja puhua sydämelle että mikä hänen tahtonsa on. Se kyllä selviää, kun luemme Raamattua Pyhän Hengen kanssa ja olemme avoimia Jumalan tahdolle. Jumala myös lupaa sanassaan, ettei anna enempää kuin jaksamme kantaa.

Kiitos tosiaan kommentista, toivottavasti osasin selittää tän ees jotenki. Herätit kysymyksilläsi ajatuksia ja pitkän tekstin. Mä ehottasin vielä sulle et vie kaikki nuo sun kysymykset Jumalalle. Rukoile Isää Jeesuksen nimessä, että Hän avaa sulle sitä, et miten Hän asiat näkee ja pyydä et Pyhä Henki johdattas sua. Siunausta sulle ja kaikkea hyvää sun elämään huolimatta siitä mitä valintoja teet! :)