Joulu ja musta nahkakuusi

Pieni, jouluaatto 2010.

Hei, meillä on myynnissä sohva.. Klikkaa! Tarjoa :)

Ja tämä vitriini myös. Tarjoa!

Mulla alko eilen joululoma, ahh!! Oon niin mielissää.. Istun kotona ja oon niin onnellinen ku ei tarvi mennä mihinkään.

Ihana joulun aika on käsillä.. Katsoin eilen Flash Mob videoita, tässä yksi: Klikkaa.. Ihana laulu ja hauska video. Sopii näin joulun aikaan.

Oon ostanu uuden puhelimen, jossa on hyvä kamera, joten nyt voi taas ottaa kuvia. Olin tossa 2 kuukautta ilman puhelimen kameraa kun myin Iphonen pois. Nyt on mukavaa kun on puhelin joka vastaa tarpeita, mutta siinä ei ole liikaa kaikkea kuten entisessä..

Me ollaan myös tehty joulusiivous ja vaihdettu järjestystä täällä kotona. Oon kärsiny 1,5 kk niska- ja hartiaseudun kivuista, ja siitä johtuvasta päänsärystä, joten sosiaalinen elämä on ollut tosi heikkoa. Oon ollu paljon kotona. Oikeastaan oon jaksanut just ja just käydä koulussa, mutta muuten en oo juurikaan liikkunut missään.

Oon paljon käsitellyt viime aikoina itsetuntoa, häpeää, syyllisyyttä, anteeksiantamattomuutta ja huolehtimista. Koen että Jumala on puhutellut monella eri saralla mutta ehkä erityisesti murehtimisesta. Sana sanoo tästä, että meidän tulisi heittää murheemme hänen päällensä eikä murehtia mistään. Mutta kuten me tiedämme, tuo ei ole niitä helpoimpia asioita. Mä oon ainakin niin kova murehtimaan ja kontrolloimaan, joten Jumalalla on kova työ edessään, mutta sitä kohti on hyvä matkata. Pyhään huolettomuuteen ;)

Me aiotaan viettää joulua perheen kesken.. Jouluaatto ja joulupäivä menee siis sukuloidessa, Tapanina sitten rauhotutaan kotiin, pistetään kynttilät palamaan ja hengaillaan. Sain just ihanan joululahjan kun ystäväni joka asuu englannissa, laittoi viestiä, että hän on Suomessa, millon nähdään. Sitten sovittiin treffit huomiselle, oon niin mielissään! Jee.

Meillä on tosiaan sohva & virtriini myynnissä, joten jos on tarvetta, niin tarjoa hintaa. :)

Jouluaatto 2010

Jouluaatto 2010

Rauhallista joulun odotusta kaikille lukioille!  Mulle itelle on vähän epäselvää, mitä mä joulusta nykyään ajattelen ja joulun merkitys tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta, varsinkin nyt kun kulkee Jeesuksen kanssa elämää joka päivä, eikä vain jouluna. Olisi mukavaa kuulla, mitä te lukijat aattelette. Eli siis: mitä joulu teille merkitsee? 


Laitan vielä pari kuvaa siitä, miltä meidän kotona just nyt näyttää :

Musta joulukuusi ilman koristeita.

Siunausta!

Ja ihan lopuksi, katsokaa tää! :)

"Vain vapaa on valmis rakastamaan, orja vihaa vanginvartioita."
 - Salme Blomster



-----------------------------------------

Enemmän kuin tuhat kuvaa

O

tsikko kertoo kaiken, eli luvassa kuvia! Olkaa hyvät.

 

 

 

 

 

 

 

Mun papan lapsuuden kodin tuhoutunut kanala.

Sverige

Ikea

Pojat ja uusi oma matto!

Käytiin alkukuusta Ikeassa reissu ja samalla poikettiin kattomassa mun papan lapsuuden kotia, kun se oli matkan varrella. Seuraavaksi kuvia Alfaleiriltä jossa olin apuvetäjänä. Alfakurssi on kymmenen viikkoa kestävä kristinuskon perusjuttuja käsittelevä kurssi. Oulussa niitä järjestää syksyisin ja keväisin ainakin evankelisluterilainen kirkko ja Oulun vapaaseurakunta. http://alfakurssi.fi/fi/index.htm 

Sitten isänpäivätunnelmia. Kaikki eväät made by my mama or daddy, en muista kumpi oli pääruuasta vastuussa.

Jäljelle jää vain kuvia ilman sen isompaa kategoriointia:

Lauantaina oli Kid's action. Esiintymässä Men In Black. Tässä linkki Kid's action night kotisivulle.

Syötiin iltapalaa kaverin kanssa.

Kuvia siis löytyi monesta paikasta, mutta nyt sitten vielä viimenen ja se selittää sen mitä meille kuuluu. Tai siis mitä meillä kuuluu :) Kuvassa siis piano joka kotiutui meille viime viikolla. Kuvan laatu valitettavasti huono. Mutta joo, kirjoittelen jotain mukavaa kun inspiroidun. Tällä hetkellä muutenkin monta rautaa tulessa! Ehkä niistä enemmän sitten ensi tekstissä! :)

Kuvia mielikuvista

Dreaming.

Mä ajattelin lisätä netistä kuvia ja laittaa kuvia jutuista jotka on ollu mielen päällä.

Jatkampa flunssailua ja palaan asiaan kun on oikeasti asiaa, heh. Ei kannata ottaa näitä kuvia vakavasti, kunhan vain fiilistelen..

Hip hei, tralallaa

Oon niin onnessaan. Syynä on se että löysin uuden talvitakin, oon syöny hyvää kiinalaista, nähny äitiä ja isovanhempia. Sitten kaiken tän ihanan lisäksi, oon jostain kumman syystä puhunu koko päivän Jumalan kanssa, ja vielä pisteenä iin päälle sain rukousvastauksen kävellessäni kotimatkalla. Rukoilin eilen, että Jumala järkkäis mulle jonku kivan tilanteen, jossa saisin kertoa Jeesuksesta ja sitten mua vastaan käveli semmonen intialainen nainen, joka pyysi multa apua puhelimen käyttöön ja lopulta puhuttiin Jeesuksesta ja annoin sille pikkusen vihon, missä on evankeliumi yms. enkuksi. Siinä tilanteessa oli vaan jotain niin ihanaa ja tuli mahtava fiilis sai auttaa toista! On mukava kerta toisensa jälkeen huomata, että elämässä ne pienet asiat on niitä suurimpia..

Kiitos Jumalalle ja kaikille ihmisille jotka on tehny tästä päivästä niin spesiaalin. :)

Av(i)oliitto

(kuva netistä)

"Sinulla on hyvin mustavalkoinen kuva liittyen avioliittoon ja avoliittoon. Miksi avoliitossa ei voitaisi olla jo hyvin sitoutuneita toisiinsa? Yleensähän tämä tilanne suurimmalla osalla johtaa vielä avioliiton solmimiseenkin. Minusta siinä vaiheessa ollaan jo hyvin sitoutuneita, vaikkei naimisissa vielä oltaisikaan. Mikset suosittele avoliittoa kellekään? Siksi, että ns. susiparina eläminen on "väärin"?

Saako väkivaltaisesta ja itselle vaarallisesta puolisosta erota, jos itse Jumalakaan ei tätä henkilöä paranna? Mitä ajattelet tällaisista tilanteista? Joskushan toisen ihmiset oikeat kasvot näkyvät vasta lopulta.

Mitä mieltä olet esimerkiksi Parviaisista, jotka menivät naimisiin julkisuuden vuoksi? He eivät vaikuta kovinkaan sitoutuneilta toisiinsa.

Parisuhteen elinehto tosiaankin on uskollisuus, siinä olet aivan oikeassa."
-Anonyymi



Sain edelliseen tekstiini kommentin anonyymiltä ja vastasin siihen, eikä se mahtunut kommenttiosioon, joten päätin tehdä siitä postauksen. Kyseessä on siis avoliiton ja avioliiton ero yms.

Pakko sanoa, etten oo varmasti asiantuntija vastaamaan tähän aiheeseen, mutta yritän parhaani. Keskustelin tästä aiheesta myös juuri kaverin kanssa, kiitos hänelle paremmasta tietämyksestään monissa asioissa, jolla nyt voin toivottavasti vastata edes jotenkin sun kysymyksiisi! :) Oon pahoillani, että sulle jäi mun tekstistä sellanen kuva että ajattelen asioista mustavalkosesti, mutta koitan elää Raamattua todeksi, koska uskon sen olevan Jumalan Sanaa.

Tää teksti on siis syntynyt omien pohdiskelujen, kaverin kanssa juttelun ja oman tän hetkisen ymmärryksen perusteella. Tämä on siis vajavaista, eikä tarkoituksena ole saada tähän koko totuutta.


Avoliiton ja avioliiton erohan on nimenomaan sen virallisuudessa. Jumala on asettanut avioliiton kuvaamaan omaa luonnettaan ja liitto on aina Raamatussa "virallisesti solmittu", eli todistajien läsnäollessa. Tämä on sellainen laajempi teologinen totuus, johon ei valitettavasti löydy yhtä selittävää Raamatun kohtaa. Eli siis Raamatun mukaan liitoksi ei voi laskea kahden ihmisen keskenään tekemää sopimusta sitoutua toisiinsa, vaan siihen tarvitaan se, että sen solmiminen tehdään kaikkien nähtävillä ja siinä on todistajia (lainkin mukaan vähintään kaksi). Tälläinen on siis LIITTO. Avopari voi siis olla toisiinsa paremminkin sitoutunut kuin aviopari, eikä se avio-sana tee liitosta jotenkin autuasta extra i:n takia, mutta en pyrkinytkään mittamaan sitoutumisen määrää, vaan siitä onko kyseessä liitto sanan teologisessa mielessä ja Jumalan silmissä vai ei.

Kysyit että miksi en suosittele avoliittoa ja vastaus on se, että itse koen sen olevan ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Täysin toinen asia taas on se, että jos ei pidä Raamattua Jumalan sanana ja silloin meillä onkin todennäköisesti erilaisia mielipiteitä ihan elämän katsomuksen vuoksi. Silloin voisin sanoa, että se asia miksi kehottaisin ihmistä, joka ei pidä Raamattua Jumalan Sanana, olemaan avioliitossa avoliiton sijasta on se virallinen sitoutuminen toiseen ja se oman tahdon ilmaiseminen ystävien ja sukulaisten edessä. Se on yleensä merkki siitä että ollaan tosissaan päätetty tahtoa sen sijaan että esim. vain kokeiltas asua yhdessä tai motiivi yhteiselämään olisi jokin muu, ku se että myötä -ja vastoinkäymisissä. Ja se et suosittelisin kumpuaa siitä omasta kokemuksesta, että avioliitto on liitto, avoliitto ei sitä ollut.

En siis väitä etteikö avoliitossa olevat olisi toisiinsa sitoutuneita. Niinku sanoin, olen itse elänyt avoliitossa mieheni kanssa ennen avioliittoa ja olimme toisiimme sitoutuneina jo silloin. Mä vaan ite koin sen olevan väärin ja me molemmat koettiin, että Jumalan tahto olisi että me mentäisiin naimisiin. Tämä on siis minun kokemus asiasta ja jokainen vieköön sen oman parisuhteensa Jumalan kasvojen eteen, niin Jumala varmasti vastaa, että onko se hänen mielensä mukainen, kun me sitä häneltä pyydämme. :) Ja se, että en suosittele jotakin ihmistä elämään avoliitossa, niin se ei tarkoita etten hyväksyisi ihmisiä, jotka niin tekevät. Sama juttu missä tahansa asiassa, vaikka joku polttaa tupakkaa, niin en missään nimessä ajattele sitä ihmistä mitenkään eri tavalla tai huonompana, kuin vaikka jotakuta joka ei polta, mutta en silti voi hänelle tupakointia suositella, ymmärrät varmaan.

Parviaisten avioliittoa en ole seurannut, mutta mainitsit sen olevan julkisuustemppu, niin en kai voi tuohon muuta sanoa kuin että se on surullista, että ihmiset tekevät mitä vaan julkisuuden vuoksi. Onhan meitä moneen junaan, syynä avioon menoon voi olla raha, maine, julkisuus tai mikä vaan väärä motiivi ja sen takia sanoinkin jo aikaisemmin, että avioliitto ei tee liitosta autuasta, ainoastaan se virallisesti Jumalan kasvojen edessä ja todistajien läsnä ollessa esitetty tahto, jos se on vilpitön. Väärä motiivi tekee mistä tahansa itsessään hyvästä asiasta likaisen esim. jos lahjoitamme rahaa, vain korottaaksemme itseämme, tai autamme ystävää jolla on paha olo, vain tuntiaksemme olevamme ylämpänä.

Kysyit myös siitä että saako väkivaltaisesta puolisosta erota. Raamatusta löytyy tälläinen ohje:




"Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen."

Matt. 19:10


Jumalan tahto on että avioliitto pysyisi koossa. Sanan mukaan aviorikoksen tekee se, joka hylkää vaimonsa muun kuin haureuden vuoksi. Mutta myös jos toinen ei ole uskossa ja ei pysty enää toisen tultua uskoon elämään tämän on kanssa, on se uskosta osaton Raamatun mukaan silloin vapaa lähtemään, jolloin myös tämä uskossa oleva vapautuu liitosta.


"Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut."
1 Kor. 7:15 


Seuraava kohta antaa ohjeet tilanteeseen jos avioero nyt kuitenkin on tullut, niin tulee pysyä naimattomana:


"Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa."


1 Kor. 7:10-11


Tässäkin kysymyksessä luottaisin siihen, että Pyhä Henki näyttää meille jokaiselle sen mikä on oikein, jos kysymme sitä. Jumala näkee kyllä jos tilanne on ihan toivoton, eli jos toinen vaan jatkaa tuhoisaa käytöstään, ja silloin meidän täytyy vaan puhua siitä Jumalalle, ja pyytää häneltä neuvoa juuri siihen omaan ainutkertaiseen tilanteeseen. Avioliitossa, jossa on kriisi kannattaa siis tukeutua Jumalaan, eikä muiden mielipiteisiin ja antaa Jumalan ottaa ohjat käsiinsä. Hän voi tehdä ihmeitä ja puhua sydämelle että mikä hänen tahtonsa on. Se kyllä selviää, kun luemme Raamattua Pyhän Hengen kanssa ja olemme avoimia Jumalan tahdolle. Jumala myös lupaa sanassaan, ettei anna enempää kuin jaksamme kantaa.

Kiitos tosiaan kommentista, toivottavasti osasin selittää tän ees jotenki. Herätit kysymyksilläsi ajatuksia ja pitkän tekstin. Mä ehottasin vielä sulle et vie kaikki nuo sun kysymykset Jumalalle. Rukoile Isää Jeesuksen nimessä, että Hän avaa sulle sitä, et miten Hän asiat näkee ja pyydä et Pyhä Henki johdattas sua. Siunausta sulle ja kaikkea hyvää sun elämään huolimatta siitä mitä valintoja teet! :)

Parisuhdepeliä

Onko pettäminen ok, jos siinä ei satuteta ketään? (kuva netistä)

Vähän Jumalan Sanaa tähän alkuun :


"Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan."
1. Kor 6:18

"Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne - niinkuin pyhien sopii."
Efe. 5:3


Kun kaksi viikkoa sitten törmäsin lehtijuttuun, jossa kerrottiin Suomeen rantautuneesta uudesta deittisivustosta, olin ihan puulla päähän lyöty! Deittisivustothan yleensä edistävät rakkautta ja sitä että ihmiset löytäisivät itselleen kumppanin, mutta tämän palvelun tarkoitus oli jotakin ihan muuta. Siellä voi parisuhteessa/avioliitossa oleva etsiä itselleen salarakasta. Uskomatonta! Tähänkö on todella tultu? Deittisivu varatuille? Katsokaa sivut itse, jos ette usko http://fi.victoriamilan.com/

Sivujen mukaan sivustoon liittyminen tuo jännitystä, uudenlaista intohimoa ja lupaa mm. että alkaisit elää uudestaan. Missä on totuus?

Jokainen varmasti ymmärtää, että pettäminen on kaikkea muuta kuin tuota. Se voi toki olla pettäjälle kaikkea mahtavaa ja vaikka omien unelmien toteutuminen, mutta suhteessa on aina kaksi osapuolta ja petetylle se voi olla elämän murskautuminen. Mikä on toisen ihmisen tuhoamiselle tarpeeksi hyvä perustelu? Se että itse kokee oman liittonsa tylsäksi ja riittämättömäksi? Se että elää vaan kerran ja haluaa elää sen täysillä?

Huolestuttavinta ei ole se että tuollainen deittisivusto on olemassa vaan se, että sillä on jäseniä pohjoismaissa yli 800 000! Kamalaa! Herää väkisin mieleen monia kysymyksiä.. Onko enää normaalia olla sitoutuneena yhteen ihmiseen?!



Parisuhteen säännöt hukassa


Katsellessaan erotilastoja, ihmisiä ympärillään, tuntuu että ihmiset eivät todellakaan edes aio olla uskollisia. Tämä ei tietystikään koske kaikkia, mutta liian suurta joukkoa. Naimisiin mennessään jotkut ihmiset ajattelevat alttarilla, että ainahan sitä voi erota. Jätetään siis se takaovi raolleen, että on pakenemismahdollisuus. Tuntuu karulta ja lohduttomalta, jos ihminen sitoutuu, mutta silti ei anna ihan kaikkeaan vaan pitää mielessään takaoven ja tiedostaa sen olemassa olon! Uskon että eroja olisi paljon vähemmän jos ihmiset eivät pitäisi eroa vaihtoehtona, vaan ymmärtäisivät todellakin tehneensä lupauksen ja olevansa liitossa eli siis samassa veneessä keskellä merta, ilman pelastusliivejä ja josta on 200 kilometriä lähimpään rantaan. Uimismahdollisuutta ei ole, vaan on se toinen jonka kanssa kököttää siinä veneessä, oli sää mikä tahansa.

Parisuhde on nimensä mukaan parisuhde. Siihen ei kuulu toisia osapuolia. Ei vaikka toinen ei siitä tietäisikään.


Tahdon asia


Yhtä tärkeää kuin sääntöjen muistaminen ja erovaihtoehdon unohtaminen on se, että muistamme mistä avioliitossa on kyse. Siinä on kyse tahdosta. "Tahdotko sinä ottaa tämän Katrin aviovaimoksesi ja..." Tahto. Mitä se on? Se on sitoutumista toiseen. Tahtomista on olla toisen kanssa, vaikka toinen oksettaisi, ette rakastaisi enää toisianne, menisi 5 vuotta pelkkää alamäkeä, toinen tekisi ison virheen tai toinen tahtoisi erota. Tahto on suurempaa kuin tunteet. Vaikka tuntuisi kuinka pahalta, niin muista että olet tahtonut rakastaa!

Tässä vaiheessa tulee erottaa avoliitto avioliitosta. On ihan eri asia olla Jumalan kasvojen ja lähimmäisten edessä sitoutunut toiseen, kuin vain asua yhdessä ja vaikka olla kihloissa. Voin kirjoittaa tästä asiasta ihan omalla kokemuksellani! Juuri se loppuelämän sitoutuminen tehdään sillon, kun ilmaistaan se oma tahto todistajien kuullen. Mä oon ite kuullut monelta avioliitossa olevalta, että ilman juurikin tuota liiton virallisuutta, avioliittoa, olisi ero tullut niiden vastoinkäymisten aikana, koska se olisi ollut niin helppoa, mutta avioliitto on pysynyt kasassa, juuri tuon lupauksen voimasta, sitoutumisesta.

Luulen että monet ajattelevat, että eroamiseen löytyy hyväksyttäviä syitä, esim. jos toinen pettää. Mitkä on ne keinot eteenpäin jos avioliittoa kohtaa kriisit? Mitä ne vastoinkäymiset voikaan pitää sisällään? Oliko se alttarilla tehty lupaus: ".. ja rakastaa häntä myötä -ja vastoinkäymisissä paitsi silloin kun et voi antaa anteeksi?" Vai tarkoittaisiko se sittenkin yksinkertaisesti, että hautaan asti, vaikka mikä olis, vaikka läpi harmaan kiven?!

"Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja kiusaten häntä he kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hyljätä vaimonsa.

Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?"

He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä vaimon".

Niin Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen.

Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.

Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa.

Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.

Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Ja heidän mentyään huoneeseen opetuslapset taas kysyivät häneltä tätä asiaa.

Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan.

Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."

Mark. 10:2-12



Minä, sinä ja Hän?


Jos Jumala kerran on yhdistänyt avioliitossa olevat ihmiset, niin mikä rooli Jumalalla on sitten arkielämässä häiden jälkeen? Jääkö Jumala vihkiraamatun lailla hyllylle pölyttymään?

Mä voin luvata, että Jumalalle tilan ja ajan antaminen avioliitossa antaa enemmän kuin ottaa. Yhdessä Raamatun tutkiminen, rukoileminen ja esim. seurakunnassa käynti on todella rakentavaa ja yhdistävää. On niin suurta saada jakaa elämänsä toisen kanssa, kun on puoliso, mutta vielä suurempaa on saada jakaa se kaikki yhteinen, Jumalan kanssa. Hyvät ja huonot päivät ja varsinkin ne asiat, joihin ei kaksintaan saada ratkaisua eikä omat voimat riitä. On turvallista olla koko ajan jonkun muun kuin itsemme varassa. Kristuskalliota en vaihtaisi mihinkään! Jeesus yhdistää meitä ihmisiä aivan ihanalla tavalla, enemmän kuin mikään muu.

Pystyykö edes Jumala rakentamaan tästä uutta?

Uusi rakkaus


Entä sitten kun tuntuu, että peli on jo menetetty ja tekisi mieli laittaa eropaperit menemään tai kirjautua sinne Viktoria Milaniin? Sillon kun kaikki on pirstaleina ja akuutti kriisi päällä on varmasti hankalaa nähdä liitolle mitään tulevaisuutta.. Mä uskon että sellaisessa tilanteessa tarvitaan anteeksi antamista, muita ihmisiä ja varmasti myös jotain auttavaa tahoa. Mm. seurakunnat järjestävät avioliittoleirejä yms.

Yhtä tärkeää kuin anteeksi antaminen on anteeksi pyytäminen! Se kannattaa aina. Sillä tavalla voi puhdistaa ilmaa ja ansaita toisen luottamusta takaisin jos se on menetetty. Se vaatii meiltä nöyryyttä, mutta se osoittaa että me tahdomme asioiden muuttuvan ja haluamme tunnustaa oman vajavaisuutemme ja rikkomuksemme toisiamme kohtaan.

Vaikka se jollekin saattaa kuullostaa hölmöltä, niin rukouksessa on voima, myös tässä suhteessa. Kun Jumala saa ottaa ohjat meidän parisuhteissamme ja avioliitoissamme niin asiat menevät aina parempaan suuntaan. Hän on voimallinen tekemään ihmeitä, vaikka me oltais kuinka pilattu kaikki asiat. Hän haluaa antaa anteeksi ja opettaa myös meitä siinä!


"Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan."
Jes. 43:19



Miksi avioliitto? Miksi uskollisuus?



Mä itse en varmastikkaan ole mikään avioliiton mestari, enkä edes asiantuntija. Tän tekstin tarkoitus ei ole olla täydellinen tai huomioida kaikkia pointteja mitä avioliittoon tai Jumalan tahtoon siinä asiassa liittyy, vaan oikeastaan tämä on vain mun pohdintaa aiheesta sillä tietämyksellä ja ymmärryksellä mitä mulla tällä hetkellä on.

Sillon kun sanoin "tahdon" pari vuotta sitten, en tiennyt tahtomisesta niin paljoa kuin nyt. Jo lyhyt aika avioliitossa on ollut todella antoisaa ja kasvattavaa ja haluan haastaa siihen jokaista esim. avoliiton sijasta. Me kerettiin asua yhdessä melkein vuosi ennen avioliittoa ja voin sanoa että siinä on todellakin eroa, ainakin omalla kohdallani. Avoliitosta (vaikka olimmekin kihloissa) puuttuu sitoutuminen ja uskon sitoutumisen olevan Jumalan tahdon mukaista. En voisi suositella avoliittoa kenellekkään. Avioliittoon liittyy aina Jumalan siunaus ja se on esikuva Kristuksesta ja seurakunnasta.


"Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä."

Efe. 5:32-33

"Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne"

Room. 12:10


Uskollisuus on mun mielestä elinehto terveelle parisuhteelle! Luottamus on avioliiton peruspilari ja jos sen haluaa särkeä niin uskottomuus on varmasti parhaimpia keinoja siihen. Meidän pitäisi pyrkiä kunnioittamaan toinen toisiamme ja kilpailla siinä, joten siihen ei varmasti kuuluu uskottomuus millään tavalla.

Yksinkertaisesti sanottuna avioliitto on paras tapa ihmissuhteissa kokea turvallisuutta, rakkautta ja onnea. Se kun sitoutuu yhteen ihmiseen ilman takaovea, pakokeinoa, on rikasta. Voisin päättää tämän tekstin erään saarnamiehen sanoihin: "Kohdista kaikki intohimosi aviopuolisoosi ja kohtele häntä niinkuin hän olisi maailman ihanin ihminen. Niinkuin hän onkin."